Päättäjät yhdessä median kanssa ovat tehneet suurimman mahdollisen karhunpalveluksen Suomen kansalle ja se on käynyt kalliiksi. Avoin keskustelukulttuuri ja sananvapaus hyvästeltiin korona-aikana ja sittemmin kansalaisille on syötetty valmiit ajatukset, joita jokaisen kansalaisen tulee tukea siinä pelossa, että muuten leimakirves heilahtaa.
Sen myötä olemme saaneet seurata toinen toistaan tuhoisampia päätöksiä. Nyt useimmissa kahvipöydissä kuuluu ja näkyy, että suomalaisten rahat on loppu, mutta tietyistä siihen johtaneista syistä ei kukaan puhu.
Vapaan keskustelun vaientaminen, vastuuta pakoileva politiikka, idealistinen arvojohtaminen sekä yksisilmäinen media ovat ajaneet Suomen paitsi polarisoituneeksi, myös ylivelkaantuneeksi sekä pahoinvoivaksi.
Elämän perusedellytykset, kuten ruoka, vesi ja sähkö, eivät ole hyvinvointivaltiossa enää itsestäänselvyyksiä. Yrityksiä kaatuu ennätysvauhtia, terveydenhuolto sakkaa, ihmiset uupuvat työkuorman alle, korot kurittavat kotitalouksia ja hallituksen leikkauslista on lohduton - eikä valoa näy tunnelin päässä.
Niin monta kertaa olemme saaneet kuulla saman selityksen: oli vaikea pandemia, tuli sota ja Putinin hinnat. Väitän, että vastuullisella ja Suomen etua turvaavalla politiikalla nykyinen talousahdinko oltaisiin voitu minimoida murto-osaan pelkästään toimimalla realiteettien eikä ideologian pohjalta.
Kuvitelkaa, jos korona-aikana kaiken pelon ja paniikin lietsomisen sekä moraaliposeerauksen sijasta päättäjistö olisi tehnyt niitä vaikeita valintoja, mitä heiltä odotetaan. Ajatelkaa, jos joku olisi uskaltanut sanoa sen, minkä miljoonat suomalaiset olivat jossain vaiheessa jo huomanneet: pitkään jatkuneet koronatoimet olivat silkkaa kosmetiikkaa ja paitsi tehottomia, myös tuhottoman kalliita. Itse tautia enemmän elinkeinoelämää, yrittäjyyttä, nuorison mielenterveyttä ja kaikkien ihmisten fyysistä ja henkistä terveyttä koetteli opposition puute. Vallitsi sanaton sopimus siitä, että kriittisille äänille ei ole tilaa.
Sama kaava toistui, kun sota Ukrainassa eskaloitui. Epärealistisilla lupauksilla Venäjän nopeasta tappiosta sekä toisaalta pelotteilla Suomeen kohdistuvasta uhkasta kansa saatiin hyväksymään omaan nilkkaan osuvat EU-pakotteet sekä loputtoman rahareiän avustuspakettien muodossa. Moniäänistä ja analyyttistä keskustelua sodan taustoista, syistä ja seurauksista saati päteviä perusteluja puolueettomuuden puolesta emme saaneet kuulla. Meille tarjoiltiin yksi versio, joka kaikkien piti hyväksyä tai muuten leimattiin putinistiksi.
Olisiko kansa hyväksynyt boikotit itäisille markkinoille sekä miljardien tukipaketit Ukrainaan, jos alusta asti oltaisiin rehellisesti kerrottu niiden ajavan Suomen tällaiseen ahdinkoon? Olisiko tahtotilaa puolueettomuuteen löytynyt enemmän, jos heti alkuun olisi selkeästi sanoitettu myös se realistinen skenaario, että Venäjää ei pakotteilla kaadeta. Tuhoisat ja kalliit sotatoimet lisäävät pahoinvointia myös länsimaissa, nuoria miehiä - ja pian myös naisia - kaatuu turhaan ja tilanne voi eskaloitua jopa suursodaksi.
Ei tarvitse olla korona- tai sota-asiantuntija huomatakseen, että kansan mielipiteeseen vaikutettiin täysin yksipuolisella - ja usein jopa vilpillisellä - kerronnalla.
Olitpa mitä mieltä tahansa koronasta tai sodasta, niin emmekö kaikki voisi olla yhtä mieltä siitä, että on yhteiskunnallisesti hyödyllistä katsoa objektiivisesti taaksepäin, perata virheet ja oppia niistä? Myös korona-ajan luotettu asiantuntija Mika Salminen peräänkuuluttaa riippumatonta tahoa pesemään jälkipyykkiä, jotta emme kohtaa samoja ongelmia seuraavassa kriisissä. On elintärkeää kyetä tarkastelemaan, missä kohtaa logiikka, tiede ja maalaisjärki jäivät kritiikittömän lauma-ajattelun jalkoihin.
Mielestäni on korkea aika unohtaa hyvesignalointi sekä ideologinen arvopolitiikka ja alkaa tehdä päätöksiä tosiasiat edellä - etenkin, kun hyvinvointivaltiomme meinaa rapistua edessämme. Kun rahat on loppu, lisääntyy myös pahoinvointi, vihanpito ja epäkunnioitus yhteiskunnassa eikä kylmässä kodissa kauniit korupuheet ihmisarvosta lämmitä ketään.
Sananvapauden rajoittaminen myös heikentää demokratiaa ja lisää taantumista, radikalisoitumista ja vastakkainasettelua. Valtioissa, joissa on ilmaisunvapauden rajoittamista tai vahva itsesensuuri, on mahdotonta erottaa huonot ideat hyvistä, koska tarjolla on vain yksi oikeaksi katsottu tieto.
Suomalaiset maksavat nyt aivan liian kallista hintaa vapaan keskustelun, kriittisten näkökulmien ja moniäänisyyden tappamisesta. Jokaisen kansalaisen tulisi ymmärtää, että kunnioittava kyseenalaistaminen, puolueettomat analyysit ja realistinen arvopolitiikka ovat edellytyksiä kestävään päätöksentekoon.
Valitettavasti viimeisten vuosien aikana meitä on ohjattu psykologisin keinoin kohti ennalta sovittua päämäärää. Meistä kukaan ei ole immuuni manipulaatiolle, mutta propagandan tunnistaminen voi estää astumasta saamaan ansaan ensi kerralla. Koskaan ei ole liian myöhäistä kieltäytyä tarjotusta toimintamallista ja alkaa ajatella itsenäisesti.
Comments