Olen Pahoillani

Olen pahoillani. Voin sanoa vilpittömästi olevani pahoillani siitä, että ihmisiä on koskaan alettu pilkkaamistarkoituksessa nimittää lampaiksi.

Kuten termit foliohattu, salaliittoteoreetikko tai denialisti, myös kanssaihmisten ivallinen rinnastaminen lammaslaumaan on osaltaan jakanut kansaa ja tehnyt asiallisen dialogin suorastaan mahdottomaksi.

Käyttäytymistieteiden ammattilaisena en voi kuitenkaan ohittaa sitä tosiasiaa, että me ihmiset todella muistutamme moniltakin osin lampaita. Lammas on laumaeläin, jonka käyttäytymistä säätelee pakoeläimen vaistot. Lammas haluaa seurata lajitovereitaan ja laumaantua. Lammas pyrkii siirtymään siihen kohdistuvasta paineesta poispäin.

Riippuen paineen aiheuttajasta ja sen lampaisiin kohdistamasta uhkasta sekä siitä, mihin lampaat ovat tottuneet, lammaslauma reagoi eri nopeudella. Kesy, ihmiseen tottunut lauma tai yksilö reagoi harkiten ja rauhallisesti. Arka lammaslauma reagoi voimakkaasti ja ryntää pakoon mahdollisimman nopeasti.

Voit nyt korvata sanan lammas ihmisellä ja huomata, että pelolla ohjautuminen ja massan mukana meneminen ovat olennainen osa ihmisluontoa - eikä siinä itsessään ole mitään pahaa, sillä se on tärkeä osa selviytymistä mille tahansa lajille. Kesymmät yksilöt, tai ihmisistä puhuttaessa sisäisen turvallisuuden tunteen saavuttaneet, ovat vaikeammin ulkoapäin ohjattavissa, mutta muutoin keinot lauman kontrollointiin ovat suhteellisen yksinkertaiset.

Massamanipuloinnissa on kyse tunnepuolen tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä lauman käyttäytymisen sekä päätöksenteon ohjailemiseksi tiettyyn suuntaan, usein primitiivistä tunnetta, kuten pelkoa, apuna käyttäen.

Kukaan tuskin on voinut välttyä huomaamasta, että tätä keinoa on hyödynnetty viimeisten vuosien aikana ja siinä samalla vedottu myös lauman luontaiseen haluun mennä poispäin uhasta kohti tarjottua turvaa.

Jos näyttää, että aiheutettu paine ei riitä kontrolloimaan koko massaa, vaan osa ihmisistä valitsee eri suunnan, pyritään vetoamaan heidän tarpeeseensa kuulua laumaan. Niin tehdään jaottelemalla ihmiset heihin ja meihin, hyviin ja pahoihin, syyttömiin ja syyllisiin. Sosiaalinen paine on tehokas tapa kontrolloida massojen käytöstä, sillä ihmisillä on taipumus psykologisesti kiinnittää egonsa ja itsetuntonsa ajatukseen, asiaan tai ryhmään.

Halutun päämäärän saavuttamiseksi massaa pyritään ohjaamaan myös tuttuja kaavoja toistamalla. Kuten lammas, myös ihminen oppii toistojen ja ehdollistumisen kautta. Mitä tutummat kasvot toimintaa ohjaavat, sen helpommin lauma seuraa.Tutkimusten mukaan tiedon ei tarvitse olla edes paikkansapitävää, sillä se muuttuu muistissa totuudeksi, kunhan se toistuu riittävän usein.

Moni tunnistaa autoritääristen valtioiden, kuten Venäjän, hyödyntävän kyseistä metodia, mutta ylivertaisuusvinouman vuoksi me läntisissä demokratioissa kuvittelemme olevamme moisen manipulaation ulottumattomissa. Ei ole kuitenkaan kovin vaikea todentaa, miten Suomessakin toiston voimalla vaikutettiin yleiseen mielipiteeseen viime vuosina, kun kansalle esiteltiin luotetut asiantuntijat ja heidät laitettiin toistamaan samoja, tuttuja mantroja.

Halutun päämäärän varmistamiseksi käytettiin myös monia psykologisen kontrolloinnin keinoja, kuten poissulkemista, syyllistämistä, tahallaan väärinymmärtämistä, naurunalaiseksi saattamista, leimaamista ja vähättelyä.

He, jotka eivät tämänkään jälkeen ohjautuneet haluttuun suuntaan saati ymmärtäneet harjoittaa itsesensuuria, joutuivat somejättien sensuroimiksi ja heidät leimattiin väärän tiedon levittäjiksi. Sillä varmistettiin, että tarjolla pysyy vain oikeaksi katsottu tieto eikä mitään muita vaihtoehtoja.

Ihmisillä on paljon kognitiivisia vinoumia, kuten vahvistusharha ja sokea piste. Meillä on taipumus kerätä ainoastaan omia argumentteja vahvistavaa todistusaineistoa sekä tarkastella vastapuolen näkemyksiä ennakkoasenteellisesti kyseenalaistamatta omaa kantaamme. Vaikka meille osoitetaan todisteet jonkin asian paikkansapitävyydestä, motivoituneen skeptismin kautta tulkitsemme edelleen vastapuolen argumentteja asenteellisesti ja epäileväisesti.

Olitpa sitä mieltä, että korona on vakava tauti tai liioiteltu pandemia, löysit varmasti sitä tukevaa näyttöä. Pidit toisen puolen väittämiä virheellisinä, koska olit niin vakuuttunut omasta kyvystäsi havaita asiat juuri sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. On naiivia realismia ajatella, että vain itse pystyy johonkin mihin toinen ei.

Nyt jälkikäteen, kun epämääräiset arvaukset ovat muuttuneet tunnetuiksi faktoiksi, on kenen tahansa mahdollista nähdä ne askelmerkit, joilla laumaa saatiin kulkemaan kohti ennalta määriteltyä päämäärää.

Kansa ohjattiin asiantuntijoiden vakuuttamana ottamaan tutkituksi väitetty uuden teknologian mrna-rokote. Jo yhden kerrottiin estävän taudin tarttumista ja suojaavan paitsi sinua, myös muita ympärilläsi laumasuojaan vedoten. Vain koronarokote voisi lopettaa pandemian.

Näitä väittämiä kyseenalaistavat julistettiin denialisteiksi ja foliohatuiksi, vaikka tosiasiassa myöhemmin kävi ilmi, että tällä kertaa juuri he, leimatut ja väkisin vaiennetut, olivat oikeassa.

Vielä tänä päivänä moni välttelee kohtaamasta tätä totuutta samasta luonnollisesta syystä kuin alun perin hakeutui kauemmas ulkoisesta pelotteesta - se uhkaa heidän sisäistä turvallisuudentunnettaan.

Oikeassa oleminen ei kuitenkaan anna syytä liialliseen ylimielisyyteen, sillä kognitiiviset vinoumat ja sisäänrakennetut psykologiset mekanismit pitävät huolta siitä, että seuraavan kerran saatat itse haksastaa samaan ansaan, ellet opi suhtautumaan vasta-argumentteihin neutraalilla uteliaisuudella. Olisi myös elintärkeää ymmärtää, että usein samaa asiaa katsotaan eri perspektiivistä, jolloin molemmat havainnoivat aivan oikein näkemänsä kuvan, mutta sen vain piirtyy eri tavalla riippuen mistä katsoo.